NY!

Nyt sen viimein aloitin. Blogin!
PItkään on jo pitänyt aloittaa. Päässä liikkuu aina välillä kummallisia ja välillä vielä kummalisempia, mutta toisinaan myös ihan tavallisia asioita. Pakkohan niitä on ylös kirjoitella. Terapiaako? Ehkä, toivottavasti. Olenko siis terapian tarpeessa. En kai, toivottavasti en. Ehkä se tämän blogintapaisen myötä selviää. Tajunnan virtaa tämä tulee olemaan. Vailla johdonmukaisuutta, vailla kieliopin kahlitsevia säännönmukaisuuksia, vailla mitään mikä rajoittaisi ajatuksiani muuttumasta mustiksi käppyröiksi koneeni ruudulla. Mustaa kuraa...

Tänään otin pienen, mutta lujan ja toivottavasti kestävän otteen niskastani.
Marssin Yliopiston kirjakauppaan ja ostin pääsykoekirjan. "Näkökulmia byrokratiaan", 40e.
Kyllä, hallintotieteitä tällä kertaa. Tällä kertaa todellakin. Montaa on jo kokeiltu, mutta pääsykokeisiin asti ei ole päästy sitten vuoden 2002. Tällä kertaa aion. Huvittaa itseäkin oma saamatomuus... Vai pitäisikö itkeä? Tällekin olotilalle ja ajatuksille omasta saamattomuudesta ja sille, että se huvittaa itseä on joku viisas mies (tai miksei nainen) varmasti keksinyt hienon nimen. Jos en olisi niin saamaton, saattaisin senkin termin tietää, aivan niinkuin monta muutakin asiaa, joista tahtoisin tietää enemmän. Huvittaa itseäni ja se vasta huvittavaa onkin. Itsesäälin vuodatus riittää tältä illalta. Sitähän tuo ylläoleva on.. :)
Takaisin itse kirjaan. Asioista, joista en oikeasti mitään tiedä, enkä ole varma olenko valmis niitä omaksumaan, kerrotaan kahden ja puolen sadan sivun verran. Nyt olen sivulla 40.( 3.3. Mitä oikeusvaltiolla tarkoitetaan? ) Ei ole huono kirja. Olen syttynyt sen lukemiseen. Se on hyvä. Onko se vaan illuusio, joka on syntynyt epätoivosta, jota tunnen, koska olen vielä valovuosien päässä tavoittelemastani akateemisesta tutkinnosta. Vai onko kirja hyvä, koska olen oikeasti kiinnostunut asioista joita kirja käsittelee. Ehkä minusta onkin muodostunut tylsä ihminen, tuleva byrokratian kasvoton ja hiljainen rattaan pyörittäjä. Mutta eihän byrokratia ole tylsä asia. 40 sivua byrokratiaa on ollut hyvin mielenkiintoista. Minäkään en siis ole tylsä ihminen. Byrokratia on nyt pop. Minulle.

Jatketaan myöhemmin. Ehkä vuoden päästä kun muistan, että yhtenä tylsänä yönä kirjoitin blogia, jota en ikinä edes itse lukenut, ehkä jo huomenna.
Hei, piis, bujaa, rok rok ja kaikkee muuta.. öitä!